Anttilan konkurssi ja mahdollisuudet kehittää kuluttajansuojaa

Anttilan konkurssi nosti keskustelun kuluttajansuojasta verkkokaupassa. Intuitiivisesti se tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta, että jos tilaat maastopyörän ennen konkurssia, pyörä jää saamatta, mutta rahoja ei palauteta. Tosin rahoja ei menetä, jos olet maksanut ostoksen luottokortilla tai paypalilla. Ylen keskusteluohjelmassa poliitikot olivat myös sitä mieltä, että asian korjaaminen pitäisi olla helppoa muuttamalla konkurssilakia. Sitä se ei suoranaisesti ole. Esitän tässä kirjoituksessa lyhyesti, miten tämä ongelma on rakentunut, ja millaisia tapoja sen korjaamiseksi löytyy.

Konkurssissa on kyse siitä, että konkurssipesän velkojat kilpailevat keskenään siitä, kuka saa velkansa perityksi. Lainsäädännöllä on puolestaan haluttu varmistaa se, että velkojia kohdellaan tasapuolisesti (tämän poikkeuksista myöhemmin). Kun yritys menee konkurssiin, pesänhoitaja ottaa kaiken pesän realisoitavan omaisuuden haltuunsa. Jos pesä saisi luovuttaa omaisuuttaan vapaasti valitsemilleen velkojille, tämä mahdollistaisi sen, että joitain velkojia suosittaisiin mielivaltaisesti toisten kustannuksella. Esimerkiksi verkkokaupassa tämä voisi näkyä niin, että yrittäjä toimittaisi varaston tyhjäksi lähipiirilleen ja muut jäisivät nuolemaan näppejään. Tästä aiheutuu Anttilan kohdalla syntynyt tilanne, jossa ennen konkurssia tehdyt tilaukset ovat jääneet konkurssivelaksi, mutta kauppaa käydään vielä konkurssiin asettamisen jälkeen.

Saatava, jonka peruste on syntynyt ennen konkurssiin asettamista on ns. valvottavaa saatavaa eli konkurssivelkaa. Tällöin se Jarkon saamatta jäänyt maastopyörä on konkurssivelkaa. Jos konkurssipesä jatkaa velallisen liiketoimintaa, saatavat, joiden peruste on syntynyt konkurssiin asettamisen jälkeen on pesän velkaa, eli ns. massavelkaa. Tällöin konkurssin jälkeen tehdyt kaupat maksetaan pesän päältä samalla tavalla kuin esim. pesänselvityskustannukset tai vaikkapa sähkölaskut ja tilavuokrat konkurssin jälkeiseltä ajalta. Massavelkaisia saatavia olisi vaikkapa Anttilan verkkokaupasta konkurssin jälkeen tilatut maastopyörät. Vasta sitten jaetaan valvottavat velat velkojen suhteessa.

Seuraavaksi herää varmaankin kysymys siitä, miksi niitä kuluttajien saatavia ei voisi katsoa massavelaksi? Syynä tähän on se, että jos massavelkojen määrä ylittää pesän varojen määrän, mutta massavelkojia on useita, konkurssipesä joudutaan hakemaan konkurssiin. Tällaista ns. massakonkurssia pyritään välttämään viimeiseen asti sen vuoksi, että massakonkurssin selvittämiskustannukset nousisi kohtuuttomaksi suhteessa velkojien intressiin. Käytännössä kaikki jaettava menisi pesää selvittävän asianajajan taskuun.

Seuraava ehdotus olisi varmaankin, että eikö niitä kuluttajien saatavia voisi sitten katsoa valvottavien velkojen joukossa etusijalla olevaksi saatavaksi. Varmasti voitaisiin. Konkursseihin liittyvä tyypillinen ongelma on vaan se, että usein pesässä on varsin vähänlaisesti varoja jaettavaksi. Etusijalle on nykyisellään jo asetettu kolme saatavien ryhmää: pantattu omaisuus, yrityssaneerauskustannukset ja lapsen elatusmaksut. Jos ihmettelette viimeistä ryhmää, niin yksityisen elinkeinonharjoittajan liiketoimintaan ja henkilökohtaiseen elämään liittyvät velat ja varat ovat sekaisin.

Jos tuota etusijalla olevien maksujen ryhmää lähdetään holtittomasti kasvattamaan, hyvin harvan pesän varat riittää edes etusijalla oleviin velkoihin. Jos taas ajatellaan, että eikö kuluttajansuoja ole niin tärkeä asia, että sen eettisesti kuuluisi olla etusijalla, niin muitakin yhtä olennaisia saatavia on samalla keskisijalla. Näitä ovat esimerkiksi työntekijöiden palkkasaatavat konkurssia edeltävältä ajalta tai yrittäjän ennen konkurssia tekemän rikoksen johdosta määrätyt vahingonkorvaukset rikoksen uhrille.

Tästä päästäänkin yhteen ratkaisumahdollisuuteen. Kuten yllä todettiin, yrityksen työntekijät kilpailevat palkkasaatavistaan samalla sijalla olevina velkojina kuin Jarkko, jolta jäi maastopyörä saamatta. Tähän väliin tulee palkkaturva. Käytännössä valtio maksaa konkurssissa saamatta jääneet palkat työntekijöille. Yhtä hyvin voitaisiin perustaa kuluttajien saatavaturva, joka maksaisi Jarkolle sen, mitä menetti yrittäessään hankkia maastopyörää Anttilasta, mikäli verorahoja tällaiseen halutaan käyttää. Samoin, jos pankki menee konkurssiin, valtio maksaa saamatta jääneet tilitalletukset tiettyyn rajaan asti (lainat tosin erääntyy välittömästi, mutta yleensä silloin valtio pääomittaa roskapankin).

Toinen ratkaisumahdollisuus on otettu käyttöön valmismatkatoimistoissa ja tietyissä ympäristöriskeihin liittyvissä toiminnoissa. Viranomainen vaatii yritystä asettamaan vakuuden, jonka turvin päästään yli konkurssissa esiin tulleista vastuista. Esim. valmismatkatoimistojen vakuudet kattaa matkustajien paluukuljetukset ja matkojen peruutukset. Haittapuolena tässä ratkaisussa olisi se, että verkkokauppojen tapauksessa riittävää vakuuksien määrää ja niiden asettamista valvovan viranomaisen hallinnollinen taakka nousisi kohtuuttomaksi. Lisäksi monella verkkokaupalla ei nykyisellään olisi riittävästi likvidiä omaisuutta vakuuksiin käytettäväksi, jolloin riski ehkä jopa halutaan vierittää kuluttajille.

Kolmas vaihtoehto on käyttää verkkokaupan ja kuluttajan välillä maksunvälittäjää niin, että kuluttajan saatavat siirtyvät tuon maksunvälittäjän ja konkurssipesän välille. Tämä järjestely on luottokorteissa, eräiden debit-korttien sopimusehdoissa ja esimerkiksi paypalissa. Systeemi toimii sillä edellytyksellä, että kyseinen maksunvälittäjä ei ajaudu konkurssiin. Siihen, saisiko tällaisen järjestelyn pakolliseksi yleisemmin pankkipalveluihin tai kaikkiin maksukortteihin ei oma asiantuntemukseni riitä, mutta joku asiasta tietävä voinee valaista.

Kategoriat: Yleinen | Vastaa

Uusliberalismia ei sääntelytasolla löydy Suomesta?

Monet vasemmistolaisemmin suuntautuneet ajattelijat pitävät uusliberalismia vallitsevana yhteiskunnallisena paradigmana ja ongelmana. Uusliberalisteiksi tunnustautuvia ihmisiä on erittäin vaikea löytää, joten kyse lienee enemmänkin leimasta, mitä muiden ajatuksille halutaan antaa. Tutkijan näkökulmasta tähän keskusteluun on todella hankalaa päästä kiinni sen takia, että uusliberalismin määritelmä on niin epäselvä, että ei ole löydettävissä menetelmää testata, ilmeneekö uusliberalismia yhteiskunnassa tai johtaako uusliberalistisena pidetty päätöksenteko useammin hyödylliseen vai haitalliseen lopputulokseen. Lue loppuun

Kategoriat: Yleinen

Politiikan tulee tukeutua tieteeseen – ei perustua siihen

Useissa keskusteluryhmissä, joissa olen mukana, on puhuttu keskeisenä tavoitteena tieteellisen tiedon tuomisesta päätöksentekoon, evidence based policystä ja samasta ajatusmaailmasta joillain muillakin nimityksillä. Katson tarpeelliseksi muistuttaa aiheeseen liittyvistä eräistä ongelmista, joista on syytä ottaa oppia. Ajattelin nyt hieman avata viimeisinä vuosikymmeninä aiheesta käytyä tieteellistä keskustelua yhdestä näkökulmasta. Kirjoituksesta tulee pitkä, mutta siinä voidaan käsitellä vain pintaraapaisu aiheesta. Lue loppuun

Kategoriat: Yleinen

Aiheettomat uhkakuvat vesihuoltoon ja investointisuojaan liittyen

Käsittelin tässä blogissa jo aiemmin niitä seikkoja, kuinka vesiämme ei olla yksityistämässä nykyistä enempää tai keskustelu aiheesta on vähintäänkin sekavaa. Julkisessa keskustelussa liikkuu aika paljon mitä erikoisempia käsityksiä siitä, kuinka TTIP johtaisi mitä hirvittävimpiin vedenhallintatilanteisiin. Pidän itsekin investointisuojaa välimiesmenettelyineen Yhdysvaltojen ja EU:n välillä tarpeettomana potentiaalisiin riskeihinsä nähden, koska molemmilla talousalueilla on toimiva oikeusjärjestelmä. Keskustelun tulisi silti perustua faktoille ja edes jossain määrin realistisille skenaarioille. Lue loppuun

Kategoriat: Yleinen

Supon kommentin hyväksyttävyydestä

Feedissäni näkyy nousseen melkoinen kohu tästä kommentista:

”Sivullisten on turha pelätä kadulla kävelyä. Nämä Suomessa tapahtuneet väkivaltaiset hyökkäykset ovat kohdistuneet poliittisiin vastustajiin ja vähemmistöihin. Mitään oikeutusta se ei teoille tietenkään anna, koska ovathan vähemmistöt ja poliittiset vastustajat myös sivullisia, supon viestintäpäällikkö Jyri Rantala rauhoittelee.”

Minun on aika vaikea nähdä tätä lausuntoa mitenkään erityisen vastuuttomana. Käytäntö on opettanut, että turvallisuudesta vastaavien viranomaisten ei ole hirveän viisasta lietsoa ylimääräistä paniikkia. Jos nyt olisikin niin, että supo tekisi parhaillaan arvioita vaikkapa siitä, että olisiko väestön suojelemiseksi tarpeen määrätä joissain kaupungeissa ulkonaliikkumiskielto väestön suojaamiseksi, niin ei sillä iltapäivälehtien haastatteluissa spekuloitaisi.

Carlson Wagonlit Travel -matkatoimisto lähetti jo Suomessa oleskeleville ja Suomeen tulossa oleville asiakkailleen tekstiviestivaroituksen natsien hyökkäyksistä. Jos nyt joku turisti miettii, että uskaltaako Suomeen tulla lomailemaan tai pelokas mummo miettii, uskaltaako päivän uutisten jälkeen poistua asunnostaan ulos kävelylle, niin jonkinlaista vastuuta supon tiedottajallakin on siinä, paljonko pelkoja kannattaa lietsoa.

Lausuntoa on myös pidetty jotenkin siunauksena ja hyväksyntänä vähemmistöihin kohdistuvalle väkivallalle. Tosin lainauksen toisessa virkkeessä sanotaan, että näin ei ole. On vaan niin tietyt olosuhteet lisää rikoksen uhriksi joutumista. On todennäköisempää, että lapsi joutuu autoilijan yliajamaksi suojatiellä kuin aikuinen. Se ei tee lasten yliajoista sen hyväksyttävämpää kuin aikuistenkaan. On myös todennäköisempää, että humalainen ihminen Alppipuistossa aamuyöstä tulee todennäköisemmin ryöstetyksi kuin selvin päin oleva päivällä kotonaan. Se ei tee kummastakaan ryöstöstä hyväksyttävämpää. Poliisin tehtävä on paniikinlietsomisen sijaan antaa realistisia arvioita rikollisuuden todennäköisyydestä ja sille altistavista olosuhteista. Jokainen tekee sitten omat arvionsa ihan itse siitä, mitä pitää turvallisena ja millaisia riskejä haluaa ottaa.

Supoa on myös syytetty siitä, että eivät onnistuneet estämään rikosta. Siitä en tiedä, miten täsmällisiä riskiarvioita supon odotetaan paikallispoliisille toimittavan. Joka tapauksessa mielenosoituksen turvallisuuden varmistaminen resursoimisine ja operatiivisine johtoineen kuuluu paikallispoliisille, eikä supon pikkutakkihenkilöille. Sikäli vastuussa on paikallispoliisi.

Ja siitä päästäänkin viimeiseen huomioon. Suomessa on perustuslaissa turvattu oikeus osallistua mielenosoituksiin. Poliisilla on velvollisuuskin ehkäistä rikoksia, mutta mielenosoittajia ei saa ottaa ennaltaehkäisevästi kiinni, jos mitään objektiivista näyttöä rikokseen ryhtymisestä ei ole. Jos jonkun mielenosoittajan tiedetään omaavan vaikkapa pidempikin rikoshistoria, niin perusoikeudet koskevat myös häntä. Toisin sanoen, oikeus puuttua tilanteeseen tulee vasta sitten kun pesäpallomailat kaivetaan esiin tai mielenosoittajan nähdään juoksevan vaikkapa kohti sivullista tai näyteikkunaa. Muuten se olisi todella mielivaltaista, mitkä mielenosoituksen estetään ennalta ja poliisille en halua tällaista poliittista päätösvaltaa myöntää.

Poliisin resursointi oli varmasti puutteellista, jos pahoinpitelyä ehti jatkua useamman minuutin ennen kiinniottoa. Toisaalta kun katsoo poliisin vasteaikoja muuten, niin ei se nyt ihan kohtuuttoman huono suoritus ollut siihen nähden, että pahoinpitely tapahtui mielenosoitusreitin ulkopuolella ja yli 30 mielenosoittajaa saatiin kohtuullisen nopeasti kiinniotettua enempien rikosten ehkäisemiseksi. Toisaalta jos tätä vertaa vaikkapa tuttavani kertomaan tilanteeseen viime yöltä, jossa tämä oli mennyt pysäyttämään nyrkkiraudoilla tehdyn pahoinpitelyn, poliisin saapuminen kesti puolitoista tuntia, paikalle jääneet todistajat ehtivät poistumaan ja pahoinpideltykin rupesi miettimään, että pitäisikö tästä lähteä, niin ei se nyt ihan niin huono suoritus ollut. Ne natseilusta syytetyt perussuomalaiset ovat muuten olleet poliittiselta kentältä nähdäkseni ainoina vaatimassa poliisin parempaa resursoimista, millä tällaiset tapahtumat olisi ehkäistävissä.

Kategoriat: Yleinen

Ajatuksia sääntelynpurkutalkoista

Sipilä antoi ilmoituksensa eduskunnalle sääntelynpurkutalkoista ja kokoomus on tätä vaatinut jo aiemmin. Mielestäni on opettavaista ja hyödyllistä käydä keskustelua välillä abstraktimmalla ja teoreettisemmalla pohjalla, mutta sitten pitäisi myös olla valmis perehtymään siihen teoriaan. Poltin tuossa taannoin kieleni kuumaa keittoa syödessäni, mutta en ole silti valmis osallistumaan ruoan kypsennyksenpurkutalkoisiin. Lue loppuun

Kategoriat: Yleinen