Ajatuksia sääntelynpurkutalkoista

Sipilä antoi ilmoituksensa eduskunnalle sääntelynpurkutalkoista ja kokoomus on tätä vaatinut jo aiemmin. Mielestäni on opettavaista ja hyödyllistä käydä keskustelua välillä abstraktimmalla ja teoreettisemmalla pohjalla, mutta sitten pitäisi myös olla valmis perehtymään siihen teoriaan. Poltin tuossa taannoin kieleni kuumaa keittoa syödessäni, mutta en ole silti valmis osallistumaan ruoan kypsennyksenpurkutalkoisiin.

Sääntelyä on monenlaista. Yleensä poliitikkojen ja viranomaisten asettama sääntely on sellaista, joka tähtää tietyn ongelman ratkaisemiseen. Sitten on sellaistakin sääntelyä, jonka taustalta on hyvin vaikea löytää kestävää perustetta. Ajatellaan esimerkiksi sosiaalista sääntöä “syntymäpäiväsankaria onnitellaan”. Kyseisestä säännöstä aiheutuu luultavasti ainakin se, että päivänsankari ilahtuu onnitteluista. Toisaalta, jos joku unohtaa onnitella syntymäpäiväsankarin, tämä saattaa pahoittaa mielensä, jolloin syntyy hyvinvointitappiota. Jos nyt harkitaan tämän sosiaalista kanssakäymistä rajoittavan säännön purkamista, pitäisi arvioida, onko sillä saavutettu hyvinvointi suurempaa kuin sen aiheuttamat hyvinvointitappiot, sekä sitä, onko onnitelun unohtavalle aiheutuva hyvinvointitappio kohtuullisessa suhteessa säännön kokonaishyötyihin nähden.

Sääntelyn muodot ovat moninaisia. Monia merkittäviä ongelmia on myös onnistuttu ratkaisemaan ihan vapaehtoisella sääntelyllä, kuten itsesääntelyllä ja informaatio-ohjauksella. Esimerkiksi ehkäisyvalistus on tutkitusti tehokkaampi tapa ehkäistä teiniraskauksia kuin käsky- ja kieltonormit. Tämä voidaan yhdistää myös taloudelliseen ohjaukseen, esimerkiksi ehkäisyvälineiden maksuttomaan saatavuuteen teineille, jolloin sääntelyn tehokkuus eräiden arvioiden mukaan voisi parantua. Ehkäisyvalistuskin on poliittisesti asetettua sääntelyä.

Monet raskaammat sääntelyn muodot, kuten vero-ohjaus, käsky- ja kieltonormit sekä raskaimpana vaihtoehtona ennakkovalvonta eli luvanvaraisuus ovat perusteltuja monissa käyttökohteissaan. Esimerkiksi ympäristölupajärjestelmää voidaan perustella sillä, että ei olisi järkevää investoida miljardia tehtaaseen, joka todetaan valmistuttaan laittomaksi ja määrätään purkamaan. Toisaalta taas kevyemmät investoinnit vaativassa kohteessa kieltonormit lupajärjestelmän sijaan saattavat olla hallinnollisesti kevyempiä toiminnanharjoittajaa kohtaan ja seurausperusteisina kannustaa innovaatioihin.

Jokaisella säännöllä on myös haittavaikutuksensa, kuten mainitusta onnittelusäännöstä kävi ilmi. Tässäpä jonkinlaiset yleisperiaatteet sille, kuinka luodaan ainoastaan hyvää ja tarpeellista sääntelyä. Olisin piirtänyt tämän flowcharttina, mutta oikeastaan alaspäin kulkeva lista on yhtä havainnollinen.

1. Määritellään, mikä on yhteiskunnallinen ongelma, joka halutaan ratkaista.
2. Määritellään, onko kyseinen ongelma niin olennainen, että sen ratkaiseminen on ylipäänsä tarpeellista.
3. Jos vastaus edelliseen on kyllä, kartoitetaan kaikki mahdolliset keinot, kuinka ongelma saadaan ratkaistua.
4. Arvioidaan jokaisen vaihtoehdon kohdalta
a) Kuinka tehokkaasti tarkasteltava vaihtoehto ratkaisee ao. ongelman
b) Millaisia haitallisia ulkoisvaikutuksia tarkasteltava vaihtoehto aiheuttaa
c) Millaisia hyödyllisiä ulkoisvaikutukia tarkasteltava vaihtoehto aiheuttaa
5. Arvioidaan, onko missään sääntelyvaihtoehdossa haitalliset ja hyödylliset ulkoisvaikutukset kohtuullisessa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden, sekä ratkeaako ongelma riittävän tehokkaasti millään tutkituista sääntelytavoista.
6. Jos kyllä, valitaan tehokkain tapa ratkaista ongelma, jolla on vähiten ulkoishaittoja ja eniten ulkoishyötyjä.

Ja koska kyse on nimenomaisesti sääntelynpurkutalkoista, niin oletan nyt, että eduskunta tekee tämän kaiken kalja- ja makkarapalkalla, jos se vaan verottajalle sopii. (Kiitos Samuli Lintulalle tästä loppukaneetista).

Kommentointi on sulkeutunut.