Joensuun keskustapyöräilystä osa 2

Jatkan keskustapyöräilyn kehittämisestä.

Risteyksissä kulkeminen pyörällä tai suojatien ylittäminen jalan on sietämättömän hankalaa Joensuussa. Liikennevaloilla varustetut risteykset ovat tarkoitettu vetämään suurimmat liikennemäärät. Tämä onkin järkevää, sillä tasa-arvoiseen risteykseen liittyviä väistämisvelvollisuussääntöjä tuskin kukaan pyöräilijä tai ajokortin omistaja hallitsee.

Liikennevalot ovat Joensuussa säädetty kevyen liikenteen osalta erittäin hitaalle eikä vihreistä aalloista ole toivoakaan. Painonappuloiden pitäisi nopeuttaa valon vaihtumista, mutta paikoin nappulan painaminen on edellytys valon vaihtumiselle. Koulukadun jälkeen kajaanintietä ylitettäessä vihreä valo ei riitä lastenvaunujen kanssa liikenteenjakajaa pitemmälle, eikä liikenteenjakajassa ole toista nappulaa. Valojen vaihtumisen odotusajat ovat johtaneet muutamaan seuraukseen: yleiseen piittaamattomuuteen liikennevaloista, reittivalintoihin joissa kuljetaan lähinnä valottomissa risteyksissä ja pyöräilyyn suojateiden yli. Pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden odotteluajan lyhentäminen valoissa parantaisi siis liikenteen sujuvuutta valottomissa risteyksissä. Tulliportinkadun ja länsikadun risteyksessä on otettu käyttöön vilkkuva vihreä valo, joka saisi yleistyä muuallakin. Helsingissä on otettu käyttöön BEPOLITE-järjestelmä, jossa pyöräilijälle on erillinen valo. Keltaisen palaessa saa tien ylittää pyörällä erityistä varovaisuutta noudattaen. Järjestelmää voisi harkita myös Joensuun keskustaan.

Toinen merkittävä risteysongelma liittyy väistämisvelvollisuuteen suojatiellä. Yksiselitteisiä sääntöjä on, ettei suojatietä ylitetä pyöräilemällä ja autoilijan tulee väistää kaikissa tapauksissa suojatietä ylittävää jalankulkijaa. Kaikki tunnemme, ettei kumpaakaan näistä säännöistä noudateta sitten lainkaan. Göteborgissa on tehty hieno innovaatio pääväylien suuntaisten suojateiden tilalle: jatkettu jalkakäytävä. Kysymys on siis liikennesääntöjen kannalta samasta asiasta kuin suojatie, mutta suojatie jatkuu korotettuna. Tällöin autoilija tulee luontevammin hidastaneeksi tai pysähtyneeksi jalkakäytävän eteen aivan kuten suojatien eteen tulisi. Kevyen liikenteen jouhevuuden lisäksi liikenneturvallisuus kohenee jatkettujen jalkakäytävien myötä. Pääväyliä risteävien suojateiden osalta ainoa mahdollisuus lienee valollisten risteysten tehostaminen ja asennekasvatus. Nykyisellään nopein tapa ylittää koulukatu tai rantakatu torin koillispuolelta on etsiä valoton suojatie, hypätä pyörän selästä ja rynniä liikenteen sekaan luottaen autoilijoiden tekevän äkkijarrutus. Tämä on pakko voida ratkaista turvallisemmin.

Yksi kommentti aiheesta “Joensuun keskustapyöräilystä osa 2

  1. Tuossa Kajaanintien ylityksessä on muuten sellainenkin ongelma, että joskus talvisin se nappula on aika isojen lumikasojen takana. Jos on liikenteessä pyörällä ja lapsi kyydissä, sitä ei pääse painamaan – pyörän kanssa ei pääse riittävän lähelle eikä toisaalta pyörää voi jättääkään kiivetäkseen kinosten yli nappulalle, kun on se lapsi siinä kyydissä.