Onko ilmastolaille tarvetta?

Somessani on parjattu paljon talousvaliokunnan lausuntoa ilmastolaista. Mielestäni valiokunnan lausunto oli paljon parempi kuin monet ovat antaneet ymmärtää. Ja olen kyllä rehellisesti sanottuna enemmän valiokunnan enemmistön kannalla kuin siihen jätettyjen eriävien mielipiteiden. Mielestäni talousvaliokunnan ei ole tarvetta lausua esimerkiksi siitä, kuinka suuri gallupkannatus ilmastolailla on.

Ilmastolaki on kansalaisyhteiskunnan pitkäaikaisen kampanjoinnin tavoite, mutta sen lakiehdotuksen sisältöön pitää mielestäni voida suhtautua myös tarvittaessa kriittisesti. Huomiot, joita talousvaliokunta lakiehdotuksesta esittää, ovat pitkälti samanlaisia kuin omat ajatukseni oikeastaan jo lain ensimmäisestä valmisteluraportista alkaen.

Sisällöllisesti ilmastolaille on mielestäni kaksi esikuvaa muussa kotimaisessa lainsäädännössä. Ensinnäkin ilmastolaissa esitetään päästövähennystavoite prosenttilukuna ja mihin vuoteen mennessä se on toteutettava. Lähin vastine tälle on tupakkalain 1.2 §, jonka mukaan lain tavoitteena on tupakkatuotteiden käytön loppuminen vuoteen 2040. Laki ei kuitenkaan sisällä mitään mekanismeja, jotka laukeavat, jos näyttää sille, ettei tuota tavoitetta saavuteta määräajassa.

Toisekseen ilmastolaissa säädetään, kuinka usein hallituksen tulee raportoida ja suunnitella ilmastopolitiikkaa. Selkein vastine tälle on jätelain 87 §, jonka mukaan valtioneuvoston tulee hyväksyä valtakunnallinen jätesuunnitelma ja ympäristöministeriön tulee tarkistaa ohjelma sekä seurata sen toteutumista kuuden vuoden välein.

Kolmas työkalu on määräys, että pitää olla tieteellinen ilmastopaneeli. No ilmastopaneeli on nyt perustettu, että tämä tavoite onnistui jo ilman uutta lainsäädäntöä.

Pitkälti edellä kuvattujen lakien kautta voidaankin sitten lähteä arvioimaan, kuinka hyvin ilmastolaki tulisi onnistumaan siinä, mitä sen on tarkoitus tehdä. Ja tuo ilmastolain tarkoitus on muuten toinen asia, jolle on hyvä uhrata ajatus.

Ilmastolaki tulisi muuttamaan hieman sitä sykliä, millä hallitus raportoi ja suunnittelee ilmastopolitiikkaa. Yleensä lainsäädäntöä pitäisi suunnitella niin, että määritellään ongelma, kartoitetaan sen ratkaisuvaihtoehdot ja säädetään tarvittaessa laki, jolla tuo ongelma ratkaistaan. En voi välttyä siltä mielikuvalta, että tällä kertaa keksittiin ensin tarve säätää ilmastolaki ja sen jälkeen ruvettiin pohtimaan, millaista ongelmaa ilmastolailla yritettiin ratkaista. Jos hallitus tekee ilmastoraportteja ja strategioita väärässä syklissä, niin onko kellekään tullut mieleen ehdottaa hallitukselle, että entäpä jos ihan oma-aloittesesti korjaisi toimintatapansa. Nythän hallitus näkyy olevan sitä mieltä, että kymmenen vuoden välein pitäisi tehdä pitkän aikavälin suunnitelma ilmastopolitiikaksi. Hallituksella olisi yhtenä vaihtoehtona tehdä kyseinen suunnitelma. Sen sijaan, että hallitus olisi tehnyt kyseisen suunnitelman, hallitus antaakin lakiesityksen, jonka mukaan hallituksen olisi tehtävä kyseinen suunnitelma.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, onko järkevää säätää laki asioista, jotka hallitus voisi tehdä myös vapaaehtoisesti. Tähän kysymykseen on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Ilmastopaneelihan on jo perustettu, päästöjä raportoidaan jo nykyisellään vuosittain ja politiikkaakin suunnitellaan keskipitkällä aikavälillä. Lopulta ainoa ero nykyisyyten olisi kymmenen vuoden välein annettavan suunnitelman vaatimus.  Hallitushan jo nykyiselläänkin antaa säännöllisin väliajoin ilmastostrategian ilman, että siitä on säädetty missää laissa.

Syynä ilmastolain säätämiselle voisi olla esimerkiksi huoli siitä, että tulevat hallitukset eivät jostain syystä haluaisikaan antaa toivottuja strategioita, jolloin se pitäisi lailla siihen velvoittaa. Tässä skenaariossa toki on sellainen piirre, että varsinaisesti laki ei aseta mitään sanktioita ministereille siitä, jos suunnitelmia ei laadita, ilmastopaneelia ei ole tai tavoiteltuja päästövähennyksiä ei synnykään. Ja toki tietysti hallituksella on myös aina melko hyvät edellytykset kumota lait, joita he eivät halua noudattaa. Ja jos joku tuleva hallitus haluaisi niin ilmastovastainen olla, niin enpä ihan korkealla nostaisi odotuksia suunnitelmien laadusta, vaikka ne lain mukaisesti laadittaisiinkin.

Pitkän aikavälin politiikan suunnittelu on kylläkin hyvä idea silloin kun tulevat hallitukset kykenevät sitoutumaan edellisen hallituksen päätöksiin. Tällöin tavoitteet voi varmistaa lähinnä vain sopimalla asiasta kaikkien puolueiden kesken. Ilmastolain esikuva löytyy Britanniasta ja Skotlannista. Pitkällä aikavälillä ilmastopolitiikkaa on suunnitellut esimerkiksi Saksa ihan vaan tekemällä strategia, vaikka mikään laki ei tähän velvoita. Pitäisin Saksan ilmastopolitiikkaa paljon edistyksellisempänä kuin Britannian, mutta ei tästä voi mitään aukotonta sanoa ilmastolain tarpeellisuudesta.

Kommentointi on sulkeutunut.