Seuraamusten, prosessilajien ja oikeusturvan koherenssista

Miksi oppivelvollisuuden välttelystä tuomitaan käräjäoikeudessa kertaluonteisesti 90 €, mutta toimeentulotukea käsittelevä virkamies voi yksin ilman oikeudenkäyntiä rangaista epäillystä työn välttelystä 98-195 €/kk?


Suomalainen oikeusjärjestelmä jakautuu tunnetusti hallinto- ja rikosoikeuteen (toki myös siviili, mutta se ei ole nyt olennaista). Näissä prosessilajeissa on eroja siinä, miten oikeussuojan takeet menettelyllisesti turvataan. Tyypillisesti juristit ajattelee, että rikospuolella syytetyn oikeuksia tulee turvata. Koska rikosoikeudelliset oikeussuojan takeet ovat kehittyneet kovin vahvoiksi, on kehitetty hallinnollisia rangaistuksia, joiden käsittelyssä oikeussuojan takeet ovat prosessuaalisesti erilaiset; esimerkiksi oikeudenkäynnissä ei tarvitse noudattaa akkusatorista periaatetta (sen vastakohta on inkvisitorinen menetelmä). Kuitenkin seuraamusjärjestelmät ovat näköjään lähteneet elämään omaa elämäänsä ja erkaantuneet toisistaan siten, että koko järjestelmä näyttäytyy vinksahtaneelta rangaistusten ankaruuden ja tekojen vakavuuden osalta.

Suomessa on yleinen oppivelvollisuus. Jos oppivelvollisuuden lyö laimin, siitä seuraa keskustelu sosiaalityöntekijöiden kanssa. Tämä on järkevä toimintatapa; tarjotaan tukea ja apua vanhemmille. Jos laiminlyönti jatkuu tahallaan, asia siirretään poliisille tutkittavaksi ja asia etenee käräjäoikeuteen. Tyypillisesti näissä tapauksissa määrätään kertaluonteinen noin 15 päiväsakkoa, mikä tekee tyypillisesti tällä demografisella ryhmällä 90€.

Jos työttömän epäillään välttelevän työtä, tämän toimeentulotukea voidaan alentaa ensin 20 % ja myöhemmin 40 % kuussa. Alennus on euromääräisesti tällöin 98-195 €/kk. Päätöksen voi tehdä toimeentulotuen myöntäjä, eli yksittäinen virkamies.

Ensimmäisessä tapauksessa syyttäjällä oli näyttämisvelvollisuus laiminlyönnistä ja seuraamus oli kertaluontoinen. Jälkimmäisessä tapauksessa seuraamus on ankarampi, se tapahtuu kuukausittain, asiaa ei saateta tuomioistuimen tutkittavaksi, eikä muutoksenhaussa noudateta akkusatorista periaatetta, vaan asianosaisen (syytetyn) on itse edistettävä asiansa selvittämistä.

Ei tämä ihan koherentilta vaikuta seuraamusnäkökulmasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

HTML-tagit eivät ole sallittuja.