Wahlroosin perustuslakipamfletista

Björn Wahlroos kirjoitti sitten EVA:lle pamfletin perustuslain kehittämisestä. En vielä ehtinyt lukea sitä kokonaan mutta johtopäätöksiä ja keskeisiä lukuja silmäillen tulee jo mieleen useita kriittisiä huomioita.

Pamfletissa perusoikeuksien ulottuvuuden laajeneminen ja sitovuuden kasvaminen näytettäisiin paikannettavan jotenkin kansallisesti ohjailtavaksi kehitykseksi, vaikka sitä se ei ole. Kansainvälinen ihmisoikeuskehitys ja Euroopan ihmisoikeussopimus erityisesti, EU-oikeus ja muut kansainväliset vaikutteet ovat olleet paitsi päällimmäisiä vaikuttimia kotoperäisen perusoikeusjärjestelmän syntymiseen, myös yhä useammin suoraan sovellettavaa oikeutta. Jos kotoperäistä perusoikeusjärjestelmää halutaan supistaa, yhä useammin tullaan tekemisiin kansainvälisen oikeuden suoran soveltamisen kanssa, mikä jossain määrin vähentäisi oikeuden ennakoitavuutta.

Toisekseen Wahlroosin esittämät tavoitteet ja niihin liittyvät keinot näyttäisi olevan paikoin sisäisesti ristiriitaisia. Yhtäällä pamfletissa ollaan huolestuneita siitä, että monesta puolueesta koostuvat hallituskoalitiot eivät kykene tekemään päätöksiä ja perustuslaki jarruttaa päätöksentekoa edelleen. Toisaalta pamfletissa esitetään perustuslain jälkikäteiskontrollin lisäämistä niin, että perustuslakituomioistuin tai korkein oikeus voisi kumota Eduskunnan säätämän lain, joka on jo kertaalleen hyväksytty perustuslakivaliokunnassa. Kyse olisi tällöin yhden ylimääräisen veto-oikeuskerroksen lisäämisestä nykyjärjestelmään, joka pikemminkin lisäisi lainsäädännöllistä stagnaatiota.

Sanamuodonmukaisen tulkinnan kannattaminen ainoana tulkintatapana kertoo vain siitä, miten hataralla pohjalla kirjoittajan kokemus ja osaaminen oikeudellisesta päätöksenteosta on. Perusoikeudet ovat niin yleisellä tasolla kirjoitettuja ja useimmiten keskenään ristiriidassa, että niiden sisällöstä ei voi saada mitään tolkkua ottamatta mukaan tulkintakerrokseksi esimerkiksi sitä, mitä lainsäätäjä on tarkoittanut kirjoittaessaan jonkun säännöksen tai miten kyseinen säännös käyttäytyy oikeusjärjestelmän kokonaisuudessa. Perustuslaki esimerkiksi edellyttää, että hyvän hallinnon takeista on säädettävä lailla. Jos me juututaan vain sanamuotoon ”hyvä hallinto”, niin ei siitä voi vielä päätellä, mitä se pitää sisällään. Se, että hyvään hallintoon liittyy esimerkiksi hallinnon asiakkaiden tasapuolinen kohtelu, viranomaistoimivallan käyttäminen oikeasuhtaisesti lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin tai mahdollisuus luottaa siihen, että viranomaisen päätökset ovat oikeellisia, virheettömiä ja pysyviä, ei näy sanamuodossa, vaan pitää mennä lain perusteluihin ja oikeustieteelliseen kirjallisuuteen. Edes alemmanasteista lakia ei ole mahdollista kirjoittaa niin yksiselitteisesti ja yksityiskohtaisesti, että sanamuodonmukainen tulkinta olisi kaikissa tilanteissa mahdollista. Perustuslain osalta se on vielä mahdottomampaa.

TSS-oikeuksien Wahlroos katsoo olevan arvokannanottoja, joiden soveltaminen budjettivaikutuksineen kuuluu ensisijaisesti Eduskunnalle eikä juristeille. Kaikki perusoikeudet ovat arvokannanottoja. Myös elinkeinovapauden tai omaisuudensuojan soveltamisella on budjettivaikutuksia. Samoin ympäristöperusoikeuden horisontaalisen ulottuvuuden nostaminen esille sivuuttaa sen, että horisontaalivaikutukset tulee säteillä koko yhteiskuntaan, koska julkisen vallan velvollisuus on lailla turvata perusoikeuksien toteutuminen. Miten esimerkiksi ihmisten yhdenvertainen kohtelu voitaisiin turvata julkisen vallan puolesta, jos yksityisiä velvoittavasti ei saisi lailla säätää, että ihmisiä tai vaikkapa yrityksen vähemmistöosakkaita tulee kohdella tasavertaisesti?

Pamfletissa esitetyn valtion menokaton osalta on todettava, että Yhdysvalloista mainittua velkakattoa on nostettu säännöllisin väliajoin siitä lähtien kun se säädettiin. Kuntien kokemukset investointikatoista puolestaan ovat osoittaneet, että niillä voidaan estää jopa kunnille tuottavien investointien tekeminen ajoissa.

Vaalipiirien pilkkominen, suurimman puolueen lisäpaikkajärjestelmä ja Eduskunnan vallan siirtäminen presidentille taitaakin olla sitten enemmän poliittista tarkoituksenmukaisuusharkintaa kuin oikeudellista analyysiä tarvitsevia päätöksiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

HTML-tagit eivät ole sallittuja.